Aurinko ja kuu

 

Aurinko ja kuu.
Aurinko antaa
valoa ja lämpöä.
Kuu taas valaisee
pimeällä polkuasi.

 

Aurinko antaa
talvella lämpöä
ja saa lumen
kimaltelemaan.
Kuu talvella
valaisee kauniisti
lumen ja saa
lumen hehkumaan
kuin timantin.

 

Aurinko ja kuu
vuorottelevat,
silloin molemmat
saavat hetken
levähtää, jotta
jaksavat taas
loistaa kirkkaudellaan.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Ystävyys

 

Ystävä olet
tärkeä ja
rakas mun
maailmassain.
Tuot siihen
elämän hyvyyden
ja paljon eri
vivahteita.

 

Joskus on kirkasta,

 joskus taas pilvistä,
mutta kumminkin,
olet aina ystävä
tärkein ja
rakkain mun.
Maailmassain.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Valo ja varjo

 

Valo ja varjo.
Nämä kaksi viehättävää
asiaa. Valo antaa lämpöä
ja tunnelmaa, varjo taas
antaa mielekkyyttä ja
salaperäisyyttä.

Varjo leikittelee valon
säteillä. Valo lämmittää
varjoa säteillään.
Näin ne toimivat
päivästä toiseen.

 

Jos valo joskus sammuu
ei varjoakaan enää ole.
Silloin myös varjon
elämä loppuu ja
tulee ikuinen pimeys.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Tahto

 

Tahtoisin mennä,
mutta minne?
En tiedä,
tuli vai mieleeni.
Olisiko sittenkin
hyvä vain olla,
ja hetki levätä?
En tiedä,
mutta tiedätkö
sinäkään?

 

© Niina Kilpiäinen

 

Pimeyden lapsi

 

Olen pimeyden lapsi.
Pimeys saa minut
tuntemaan itseni
juuri sellaiseksi
kuin olen.
Pimeys on jossain
määrin pelottava
ja jossain tapauksissa
se tuo turvaa.

 

Jos et näe mitään,
tiedät, että olet
turvassa, koska
miten kukaan
muukaan voisi
sinua nähdä, kun
et sinäkään näe.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Elämä

Elämä on kuin
pieni linnun laulu.
Se on kuin pieni
tuiverrus autiomaassa.

Joskus sataa,
joskus paistaa,
et voi etukäteen
tietää, mitä huominen
tuo tullessaan.

Juuri siksi elämä on
kaikessa turhuudessaan
ainutlaatuinen, jota
ei kannata hukkaan
heittää.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Sinä ja minä

 

Sinä ja minä
katsomme toisiamme
syvälle silmiin.
Olemme aivan hiljaa.

 

Jokin sisälläni saa
olon tuntumaan hyvälle.
Sitä on vaikea sanoin
kuvailla, jos voisin
laittaisin tähän kuvan
siitä tunteesta

.

Sinä ja minä olemme
ystäviä.
Meitä ei erota
maailman tyrskyt
eikä pauhu.
Meidät on luotu
toisiamme tukemaan.
Olemme toisillemme
kaikki kaikessa.
Sellaisia olemme,
sinä ja minä.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Väriloisto

 

Oletko koskaan
miettinyt, mitä olisi
elää värittömässä
maailmassa?

Et voisi nauttia
syksyn väriloistosta,
Et talven valkeudesta,
Et kevään kauneudesta.
Jäisit paljosta paitsi.

 

Värittömyys tämä pieni
asia, mutta, kun mietit
tarkemmin ei se olekaan
mikään pieni asia,
vaan juuri nyt se sai
suuret siivet.

 

Värit antavat elämälle
aivan uuden suunnan,
ja antaa luonnosta
paljon enemmän.
Värejä on syytä
kunnioittaa.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Salaisuus

 

Kannan sisälläni
suurta salaisuutta.
Se salaisuus on
minun omani.
En halua siitä
hiiskua kellekään.
Koska se on
minun omaisuuttani.

 

Salaisuuden taakka
on joskus raskas
 kantaa. Jos joskus
päätän sen jakaa,
jaan sen hyvän
ystäväni kanssa.

 

Nyt vain kerään
voimia ja aikanaan
salaisuus tulee julki
ja silloin sisimpäni
vapautuu salaisuuden
taakasta.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Avaruus

 

Maapallo onko pyöreä
vai soikea hän?
miksi emme tipu
reunalta ja leijailisi
pitkin avaruutta?
Siellä olisi ihanan
kevyt olo, olisit
kuin pumpuli joka
olisi vailla suuntaa.

 

Matka avaruudessa
jäisi varmasti elämään.
Et unohtaisi sitä
koskaan. Veikkaan, että
se olisi elämäsi
paras ja vapauttavin
kokemus.

 

Haluaisit kokea sen
yhä uudelleen ja
uudelleen. Olisit
vapaa kuin taivaan
lintu.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Elä itsellesi

´

Mietin miksi
elää tässä
maailmassa, jos
sillä ei ole
mitään annettavaa.
Olenko tosiaan
niin tyhmä, että
kidutan itseäni
olemalla täällä
vain muiden
mieliksi.

Eikö tarkoitus olisi elää itselleen?

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Rauha ja rakkaus

 

Rauha ja rakkaus
kulkevatko ne
käsikädessä? Jos ne
ovat vaakakupissa
tasapainossa, antavat
ne kaiken itsestään,
muussa tapauksessa ne
ovat vajaita, ja
et voi nauttia niistä
kokonaan.

 

Rauha antaa sijaa
rakkaudelle, mutta
rakkaudenkin on
muistettava antaa
tilaa myös rauhalle.
Näin ne voivat
kulkea käsikädessä.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

 

Lennä lintu pieni

 

Lennä, lennä lintu pieni.
Sinuthan on tehty
lentämään. nauti siitä
vapaudesta, joka
sinulle on suotu.

 

Lennä, lennä lintu pieni.
Älä kanna maailman
murheita siivilläsi.
Silloin et lentoon pääse.

 

Lennä, lennä lintu pieni.
Älä itke. Jatka matkaasi.
Jätä murheet meille
ihmisille, sinä et jaksa
pienoisena lintuna
kantaa maailman taakkaa.

 

Lennä, lennä, lennä vapauteen...

 

 

© Niina Kilpiäinen



Murhe

 

Murehdin liikaa elämää.
Miksi teen niin?
Teenko siksi, että
elämäni tosiaan on
ollut vaikeaa?
Vai haluanko entisestään
pahentaa oloani?

 

Minulla on tapana
murehtia liikaa ja
unohtaa hyvät asiat
elämässä.
Miksi teen niin?
Siihen en osaa
vielä vastata,
mutta, kun kasvan
kerron sitten.

 

© Niina Kilpiäinen

 



Tässä ja nyt

 

Huomisesta en tiedä,
mutta haluanko tietää?
Mitä huominen ottaa
mitä huominen antaa,
sitä tiedä et vielä.

 

Mitä eilinen otti,
mitä eilinen antoi,
muistatko vielä?
Elätkö tässä ja nyt,
vai menneisyydessä
vai tulevaisuudessa?

 

Nykyhetki mikä se on?
Sitä ei monikaan osaa
arvostaa, koska elää
menneessä. Jos
pystyt unohtamaan
menneen, voit elää
tässä ja nyt.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 



Menneisyydestä tulevaisuuteen

 

Katson kauas
menneisyyteen.
Näen itseni vauvana.
Näen kuinka hymyilen
ja nautin elämästä.
En tiedä vielä mitään
maailman pahuudesta.

 

Katson tarkemmin.
Näen itseni nuorena.
Näen kuinka kasvoni
on vallannut vakava
ja surullinen ilme.
nyt tiedän elämän
pahuuden ja siksi
en voi enään nauraa
ja hymyillä.

 

Katson vielä tarkemmin.
Näen itseni jossain
kaukana tulevaisuudessa.
Siellä kasvoni on
vallannut elämän
moninaisuus, eli
elämän ilot ja surut
vaihtelevat kasvoillani.

 

Tätä on elämä
menneisyydestä nykuyetken
kautta kohti kaukaista
tulevaisuutta.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Elämän valttikortit

 

Olen yksin tässä
suuressa maailmassa.
Kuinka jaksan yksin
kantaa raskaan
elämän taakan?
Kuinka pieni ihminen
voi jaksaa samalla
tavalla kuin iso
ihminen?

 

Kun meille jaettiin
elämän valttikortit,
taisin saada vain
mustia kortteja,
punaiset olisivat
tuoneet onnen,
mutta emme itse
voi valita korttejamme,
jos voisimme,
olisivat ne jo
loppuneet kesken.

 

 

© Niina Kilpiäinen



Kesästä talveen

 

Pitkä kuuma kesä.
Haluaisin kesän jo
loppuvan. Sillä en
pidä kuumasta.
Olenhan aina ollut
vannoutunut talvityttö.
Talvi antaa minulle
uutta virtaa
ja kokemuksia
enemmän, kuin kesä.

 

Kun talvi alkaa
ottamaan otettaan
kesästä.
Se saa sydämeni
hypähtämään onnesta.
En osaa selittää
sitä tunnetta,
mutta se on jotain
hyvin ainutlaatuista.

 

Kun vielä hetken
odotan tajuan,
että lumihiutaleet
leijailevat hiljalleen
maahan.
Nyt voin sanoa.
"tulithan talvi, kiitos".

 

© Niina Kilpiäinen

 

Pilvi

 

On ilta.
Tummat pilvet
valtaavat
sumuisen kaupungin.
Se valtaa kaiken
alleen.
Se on raskas,
vyöryvä pilvi.

 

Haluaisit alta pois,
mutta et pääse
pakenemaan.
Pilvi tulee omalla
painollaan. Et
voi muuttaa sen
suuntaa. Sillä on
oma luonne.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

 

Paratiisi

 

Maailma lipuu jalkojesi
alta pois.
Se on kovin raskas
ja ahdistava tunne.

Et tiedä mitä tulee
tapahtumaan,
mutta tunnet, että
se on jotain hyvin
raskasta ja
lopullista.

 

Olet elänyt pitkän
elämän ja on
tullut sinun aikasi
lähteä kauniille
lennolle, kohti
paratiisia.

Älä huoli, et
ole siellä yksin
ja minäkin tulen
vielä perässä,
kun aikani on kypsä.

 

© Niina Kilpiäinen



Tähdenlento

 

Oli kaunis
loppusyksyn
ilta.
Katsoin taivaalle.
Näin siellä
tähdenlennon.
Mietin minne sillä
tähdellä oli niin kiire,
kun kiisi pitkin
taivaankantta.
Ehkä se vain halusi
vaihtaa maisemia.

 

Ei ihminenkään
ole aina samassa
paikassa.
Sitä paitsi,
olemme huomanneet,
että pieni vaihtelu
elämässä tekee hyvää.
Ehkäpä tämä tähtikin
oli sen ymmärtänyt
ja halusi näyttää
kauniin tähdenlennon
maanpäällisille
olennoille, meille
ihmisille.

 

© Niina Kilpiäinen

 

 

 

Kaunis laakso

 

Ilta silmiini tuo unihiekkaa.
En tiedä mistä hiekka
kantautuu, mutta sen
on oltava raskasta,
koska se laittaa
ihmiset untenmaille.

 

Kun vaivut uneen
näet siellä kultaniityt
ja auringonpaisteen.
Olet kauniissa laaksossa.
Et koskaan haluaisi
sieltä pois.
Toivot, että se hetki
kestäisi ikuisuuden,
mutta..

.

Juuri nyt.
Juuri tällä hetkellä.
Heräät ja huomaat,
että unihiekka on
kadonnut ja tiedät,
että se palaa
vasta illalla takaisin.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Elämä

Elämä.
Mitä se on?
Onko se jotain
jonka haluat kokea?
Voit maistaa, haistaa,
kokea ja tuntea.
Mieti hetki...

Mitä tunnet?
Tunnetko iloa vai surua?
Osaatko olla kiitollinen?
Mieti hetki...

Tunnetko kiitollisuuden?
Miksi tunnet näin?
Koska tämä on elämää.

© Niina Kilpiäinen