Askel jos
toinenkin.
Minut väsyttää
ja riuhduttaa
voimattomaksi.
Kävelen, mutta
en tiedä minne.
Kävelen suuren
onnen toivossa.
katson taivasta,
lintuja, puita,
sadetta. Minua
sattuu syvälle
sydämeen.
Jossain sisimmässäni
on tunne,
että vielä jossain
on onnenmaa,
mutta en tiedä
pääsenkö sinne
koskaan, mutta
jatkan kävelemistä,
koska tunne on
niin suuri
ja vahva.
Se on vallannut
mieleni syöverit.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Yön hiljaisina
tunteina mieleni
valtaa ahdistus.
Ulkona pimeää
eikä ketään näy.
Mietin, että
mitä täällä teen?
Mikä minun
elämäntarkoitukseni
on? Mikä on minun
arvoni täällä?
Yksin matkaani
taivallan. Mukanani
reppu. Repussa
eväät suurelle
matkalle.
Joskus aikanaan
avaan repun ja
käytän tarvittavat
voimavarat. Silloin
olen mielestäni
tehnyt elämän
tehtäväni ja se
on elämäntarkoitukseni.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Ystävä hyvä.
Kuuntele hetki.
Jaetaan elämän
ilot ja surut.
Olisitko siihen
valmis?
Jutellaan edes
hetki. Vaihdetaan
kuulumisia.
Ei se ole
kummaltakaan pois.
Se on pieni
hetki meidän
molempien elämässä.
Lähde kanssasi
rannalle.
Katsellaan tähtiä
ja mietitään
menneisyyttä ja
tulevaa. Otetaan
kaikki irti
hetkestämme.
Jos haluat itkeä.
Itken kanssasi.
Voit nojata
olkapäähäni.
Voin myös halata,
jos se sinua auttaa.
Haluan, että voit
hyvin ja nautit
seurastani.
Haluan kokea
kanssasi ilon
hetkiä. Lähde
kanssani ja
katso mitä
se retki tuo
tullessaan.
Et tule pettymään.
 |
| Kuva. Tähtityttö |
Mäkiä ja mutkia
elämääni mahtuu.
Mietin monesti
mistä mäet
ja mutkat
koostuvat.
Ne koostuvat
monista
palapelin
palasista,
jotka ovat
sikinsokin
elämässäni.
Rakennan elämääni
oman jaksamiseni
ja voimavarojeni
turvin. Tiedän,
että koskaan en
voi saada
palapeliäni
valmiiksi.
Rakennan palapelistä
juuri sen verran,
kuin minun on
tarkoituskin,
en yhtään enempää
enkä vähempää.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Hetki auringon.
Hetki kyynelten.
Hetki naurun.
Hetki ilon
kyynelten.
Hetki pienen
ihmisen.
Hetki suuressa
maailmassa.
Hetki elämän
polkuja
taivaltaneena.
Hetki yksinäisyyden.
Hetki voittajana.
Hetki häviäjänä.
Hetki elämässä.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Elämä koostuu
hetkistä pienistä.
Pienistä onnen
jyväsistä.
Suuren suurista
myrskyistä.
Pienen pienistä
valinnoista.
Suuren suurista
ahdistuksen
hetkistä.
Elämä koostuu
Murheen murtamista
päivistä.
Suuresta elämän
ihmetyksestä.
Pienen pienistä
asiosta.
suurista elämän
kolhuista.
Pienistä hiekan
hippusista.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Neljä elementtiä.
Tuli, vesi, maa, ilma.
Kun sinulla on kylmä
kaipaat lämpöä.
Saat sen sytyttämällä
nuotion. Kun sinulla
on jano, saat
lähteestä vettä.
Kun tunnet olevasi
jossain, olet maassa.
Kun haluat vapauden,
lennät ilmaan.
Nämä neljä pientä
asiaa, mutta kun
mietit tarkemmin
huomaat, että
jokainen on
suuri asia ja
ilman niitä et
tulisi toimeen.
Toivottavasti meistä
jokainen oppii
kunnoittamaan luontoa
juuri sellaisenaan,
kuin se meille
näyttäytyy päivä
ja hetki kerrallansa
ja käyttäisivät
säästellen luonnonvaroja,
koska mikään ei ole
ikuista, ei edes
nämä neljä elementtiä.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Hiljainen kylätie.
metsästä kuuluu
narahdus. Jossain
pöllö huhuilee.
Huhuu, huhuu, huhuu.
Silmät pimeässä kiiluvat.
kauempana susi ulvoo.
Auuuuuu, auuuuuu.
Jatkat matkaasi.
Outo tunne valtaa
mielesi. Kuuluu
kova tömähdys.
Karhu juoksi
vauhdilla ohitsesi.
Pennut turvassa
vierellään.
Menet yhä syvemmälle
metsään. Hieman
aristellen ja
pelokkaana jatkat
matkaasi. Ylhäältä
kuuluu sirkutusta.
Pieni lintunen puussa
ruokkii poikasiaan.
Kun olet mennyt
tarpeeksi syvälle
metsään huomaat,
että ei siellä
ollutkaan mitään
pelättävää, koska
jos itse olet
kunnoittava,
niin myös sinua
kunnioitetaan.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Yksi, kaksi, kolme.
Huokaus.
neljä, viisi, kuusi.
Huokaus.
Kello tikittää.
Aika kuluu,
mutta tuntuu,
että se matelee.
Yksi, kaksi, kolme.
Huokaus.
Neljä, viisi, kuusi.
Huokaus.
Viisari pysähtyi.
Mutta edelleen
aika kuluu ja
sama matelu jatkuu...
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Elämä kaikessa
yksinkertaisuudessaan
on ihanan kamalaa.
Se pitää sinut
loppuun asti
otteessaan, eikä
päästä sinusta irti,
vaikka kuinka
haluaisit.
Turhaan rimpuilet
ei se muuta elämääsi
miksikään. Se mikä
sinulle on annettu.
Se myös on ja pysyy.
Jokaisella meillä
on täällä jokin
tarkoituksensa,
vaikka osa muuta
väittääkin.
Jos joskus tuntuu,
että elämä on mälsää.
Mieti silloin, että
tämä on yksi ja ainut
mahdollisuutesi olla
täällä, joten yritä
nauttia tästä ihanan
kamalasta elämästä,
koska jossain
vaiheessa se on
jo mennyttä.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Olen tehnyt
elämässäni
paljon virheitä.
Osaa niistä
kannan mukanani
läpi elämän.
Osan haluaisin
heittää pois,
Elämän suureen
romukoppaan.
Joskus virhe
saattaa opettaa
sinulle elämästä
jotain hyvinkin
suurta. Et ehkä
huomaa sitä sillä
hetkellä, mutta
jälkeenpäin olet
saattanut huomata,
että virheessä
piili elämän
suuri viisaus.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Kävelet metsässä.
Ympärilläsi on
monen monta puuta.
Osa nuoria
ja hentoja.
Osa vanhoja
ja vahvoja.
Oletko koskaan
miettinyt, että
mitä käy, jos
puu osaisi puhua?
Kertoisiko puu
sinulle salaisuutensa?
Tämä puu onkin
jo saattanut kertoa
elämästään jotain,
mutta et ole osannut
lukea sitä.
Jokainen liikahdus
ja narahdus
kertoo omaa tarinaansa.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Kannat sisimmässäsi
murheita monta ja
aivan suotta.
Et voi elää
elämääsi ikuisesti
näin.
Mutta et saa mistään
voimaa jatkaa
elämääsi muullakaan
tavalla. Salaa
sisimmässäsi toivot,
että joku tulisi
ja hetken kuuntelisi.
Mutta olet aivan
yksin. Tiedät ettei
kukaan kävele kotiisi.
Sinun pitää yrittää
jaksaa mennä ulos
ja kysyä jostain apua.
Sinusta saattaa tuntua,
että se on ylitse
pääsemätön juttu, mutta
et voi tietää,
jos et kokeile ja mene.
Tällä tavalla sinulla
on syli täynnä
murheita ikuisesti.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Kello neljää käy.
Ei ketään näy.
Talo aivan hiljainen.
Linnut laulavat puissa.
Aurinko hiljalleen nousee
puiden takaa.
Tunnet kuinka lämpö
valtaa huoneesi.
Kävelet keittiöön.
keität kaakaoo.
Katsot ikkunasta ulos.
Muutama aikainen
lenkkeilijä polulla.
Tiedät, että kohta
on aamu ja päivän
askareet edessä.
Keität toisen
kupposen kaakaoo
ja avaat päivän
lehden. Huokaiset.
Ei taaskaan mitään
uutta. Päätät mennä
vielä hetkeksi nukkumaan.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Vierestäni kuuluu
kehräystä. Toiselta
puolelta kuuluu
hento kurnau.
Oloni on
turvallinen, koska
tiedän, että joukko
on kasassa.
Saan olla onnellinen,
koska elämässäni
on viisi ihanaa
pientä kissaa.
Jokainen niistä
kantaa oman elämänsä
taakkaa, mutta aina
niin iloisia
ja leikkisiä.
Meillä on vielä
pitkä matka siihen,
että oppisimme
ottamaan oppia
kissojen elämästä.
Joskus, kun opimme
huomaamme, että
kannatti opetella.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Auringonsäde lämpöä
tuo syksyiseen
pimenevään iltaan.
Tuikun liekki
lepattaa ja valoa
tuo pimenevään
huoneeseen.
Mieleni valtaa
syvä rauha.
Katson ikkunasta
ulos. Puu alastomana
edessäni seisoo
ja hiljalleen
heiluu tuulen
mukana.
Istun sängyllä
ja mietin, että
taas on vuosi
lopussa ja uusi
aika kääntymässä.
Pieni haikeus
valtaa sisimpäni.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Istun puiston
penkillä. Ohitseni
menee ihmisiä.
Mietin millaisia
tarinoita he
kantavat mukanaan.
Osalla hartiat
lyhistyneet. Osa
kävelee selkä
suorana. Elämän
kolhut mukana.
Osa hymyilee
toinen vakavana.
On murhetta
ja iloa. Kumminkin
jokainen heistä
jatkaa kulkuaan.
Elämä kokonaisuudessaan
on tarinoiden jakamista
ja kokemista.
Elämä jo itsessään
on suuri tarina.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Kuljen pitkin
metsätietä.
Näen, kuulen,
haistan ja maistan
syksyn joka solullani.
Tiedän, että hetken
päässä talvi kolkuttelee.
Ilmassa tuuli lehtiä
lennättelee. Saappaiden
alla lehdet kahisevat.
Kaunis väriloisto
saa sydämeni pakahtumaan.
Olo on kevyt ja hento.
Jossain kaukana lintu
sirkuttaa. Ohitseni
juoksi kettu.
Ilmassa pari
lumihippusta.
Jatkan metsätien
kulkemista.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Kissa pieni
sai elämän
hienon. Ei
koskaan osannut
edes haaveilla
elämästä paremmasta.
Oli elänyt syvissä
vesissä. Elämäntahto
suuri. On elänyt
tässä maassa
seittemän kuukautta.
Ei suotta taistellut
tämä kissa pieni.
On täynnä elämän
iloa ja energiaa.
Sai uuden alun
suurelle elämälleen.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
En toivo elämältä
liikoja, mutta toivon
että hetken pienen
saisin tätä vielä
taivaltaa. Olen
oivaltanut suuren
taidon. Se on
elämisen taito.
Elän ehkä elämäni
parasta aikaa,
mutta samalla se on
myös myrskyisintä
aikaa. Ei elämäni
ole juuri koskaan
tasaista, mutta
tarviiko sen ollakaan?
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Päivä iloinen
ja jännittävä
hiljalleen on
lopussa. Päivä
antoi minulle
paljon.
Päivään mahtui
ilon kyyneliä
ja tarinoita
monia. Sain
huomata, että
minusta välitettiin.
Tajusin siinä
samalla, että
olen kaunis
ja ainutlaatuinen
ihminen ja elämä
vielä edessä.
En halua koskaan
elämääni haaskata
asioilla turhilla.
Pidän sydämeni
avoinna ja annan
tyyneyden tulvia
sisään.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Valkeus on saapunut.
Lunta leijailee
pyryttämällä kohti
maata. Linnuista
ei jälkeäkään.
Ihmiset kaikonneet
jonnekin.
Puiden oksat notkuvat
lumen painosta.
Mielesi valtaa rauha.
katsot ylös taivaaseen.
Puro virtaa edessäsi.
Muutama lumihiutale
leijailee kasvoillesi.
Tunnet suurta helpotusta,
kun valkeus peittää maan.
Nautit elämästä ihan
uudella tavalla. Nyt
tiedät, että on
tullut talvi.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Tulen liekki
tuulessa lepattaa.
Puut tuulessa
huojuvat. Tuuli
saa voimansa
mahdilta suurelta.
Mahtaako itsekään
tietää mistä voimat
suuret tulevat.
Tuuli hiuksiani
pörröttää. Ei
se minua haittaa.
Olen vapaa.
Tuuli on omapäinen
ja itsekäs.
Ei lupia suuremmin
kysele.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Maailma olisi
valmis talveen.
Puut tiputtaneet
lehtensä. Alastomana
odottavat, että lumi
peittää heidät allensa
ja tuovat lämmön.
Lehdet kuivana
ja käppyränä
maassa odottavat,
että lumi heidät
allensa peittää.
Tuuli mukanaan
lehtiä kieputtelee.
On syksy antamassa
hiljalleen periksi.
tietää, että aika
hiljalleen on antaa
talvelle tilaa.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Kävelin metsässä.
Siellä tuoksui
syksy. Talintintti
sirkutti puussa.
Jänöjussi loikki
polun ylitse.
Jossain kauempana
kuului koiran
haukunta.
Muutama lumihiutale
leijaili kasvoilleni.
Lätäkkö ojassa
osittain jäässä.
Auringonsäteet puiden
seasta tielleni
loistaa. Retki
metsässä oli
kaunis ja unohtumaton.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Sade ropistelee
ikkunaan.
Sumuinen ilta
ja hetken rauha
valtaa mielesi.
Tunnet suurta
rauhaa.
Ikkunassa muutama
pisara valuu alas.
Tuuli ikkunalasia
helistelee.
Pimeys vallannut
pienen kaupungin
allensa.
Sade ropistelee
ikkunaa hetken
vielä, kunnes
päättää lopettaa.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Istun parvekkeella.
Katson auringonlaskua.
Puissa kaskaat sirkuttavat.
suusta höyryä tulee.
Aistin talven tuntua.
Pieni viima korviini käy.
Puut alastomana edessäni
seisovat ylväänä.
Muutama tähti taivaalla
tuikkii ja kauempana kuu
pienen pilven takaa
kurkkii.
Jossain kauempana
susi ulvoo
ääni käheeksi mennyt
elämän saatossa.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Kurkotan pilviin,
mutta en yletä.
Haluaisin leijailla
pilven hattaran
päällä kevyenä
kuin lintunen
taivaan.
Pilvet ovat
maanpäältä katsottuna
kuin pumpulia.
Kevyinä leijailevat
paikasta toiseen.
Juuri ennen sadetta
pilvet ovat raskaita,
mutta kun satavat
tulevat jälleen
kevyiksi.
Pilvi hiljainen,
mutta kohoaa ylös,
kuin ylväs ja
mahtava kuningas.
Joskus päästää
äänen suuren.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Rakkauden meri
suurena ja ylväänä
edessäsi pauhaa.
Laineet rantaa lyö.
Ei anna sinulle
hetken rauhaa.
Meri on voimakas,
mutta niin on
tunteesikin. Et
saa tunteiltakaan
hetken rauhaa.
Elämän ihmeellisyys
piilee asioissa
pienissä ja hiljaisissa.
Anna itsellesi vapaus
mennä meren aalloilla.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Elämä edessä.
Monta suurta
risteystä takana,
mutta monta
melkein yhtä
suurta vielä
edessä.
Polkuja satoja
ellei jopa tuhansia
taivaltaneena tiedän,
että ei se aina
helppoa ole, mutta
myös tiedän, että
jokainen askel
eteenpäin on askel
kohti paratiisia.
Jokainen meistä
rakentaa tiensä
itse ja tekee
siitä itselleen
edes hieman helpomman
taivaltaa. Toisinaan
on mäkiä toisinaan
taas tasaista, mutta
jokaisen elämä
yhtä tärkeä ja suuri.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Tuuli puhaltaa.
Vie tunteeni
kauas pois.
On tullut aika
matkustaa elämän
ilmalaivalla kohti
suurta ja ihmeellistä
tulevaisuutta.
En vielä tiedä
mikä minua siellä
odottaa, mutta ei
minun tarvikaan.
Elän hetkessä
ja nautin tulevasta.
Kyllä elämän
ilmalaiva vie
minut kohti suurta ja
ihmeellistä tulevaisuutta.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Istun yksin
huoneessani.
Taustalla soi
Juha Tapion kappale.
Kissat jossain toisessa
huoneessa kolistelevat
nurkkia.
Sydämessäni suuri rauha.
Tuntuu, että elämä
on saanut uuden alun.
Mielessäni haikeutta
menneen kesän, mutta
ripaus toivoa tulevasta
talvesta.
Olen ottanut suuren
haasteen vastaan.
Mieli on toiveikas.
Tiedän, että tämä
vielä tulee kantamaan
hedelmää ja antamaan
minulle paljon.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Maa jäässä.
Lehdet kuurassa.
Aurinko laskemassa.
Kuu möllöttää taivaalla.
On aika syksyn.
Penkki yksinäisenä
ja jäisenä vankasti
maassa odottaa tulijaansa.
Koskaan ei tiedä
milloin tulija tulee.
Joki jäisenä
ja kuulaana
näyttää mahtinsa.
Kauniisti heijastaa
aurinkonlasku jään
pintaan.
Ilmassa syksyn
koleutta. Kasvoillesi
pieni viima käy.
Maailma valmistautuu
pitkään ja
kylmään talveen.
 |
| Kuva: Tähtityttö |
Olen oppinut,
että koskaan
ei pitäisi
luottaa ihmisiin,
mutta miksi
aina teen saman
virheen ja luotan?
En tiedä, onko
se toivetta
paremmasta vai
suoranaista
tyhmyyttä, mutta
monesti sormeni
siinä pelissä
olen liannut.
Aina se sattuu.
Sama lause pyörii
päässäni.
Miksi? Miksi? Miksi?
Aina toistan samaa
ja huomaan, että taas
satutin itseäni ja
likasin sormeni.
 |
| Kuva: Tähtityttö |