Sikin sokin

 

Jos voisimme piirtää
elämämme. Olisi
se aikamoinen sotku
elämän viidakossa.

 

Siellä olisi värejä
ja monenlaisia
viivoja sikin sokin.

 

Elämä on meille
jokaiselle suuri
saavutus, mutta
suurempi saavutus
on joskus päästää
siitä irti.

 

© Niina Kilpiäinen



Rakkaus

 

Rakkaus, mitä se on?
Onko se tunteista
suurin? Toiselle on
toiselle ei.

 

Rakkaus saa paljon
hyvää aikaan, mutta
kuten kaikella
tälläkin on
kääntöpuolensa.

Rakkaus on kaikessa
kauneudessaan myös
hyvin paha asia.

Rakkaus satuttaa,
jos käytät sitä
vääriin asioihin.

Rakkaus voi myös
kuluttaa sinut loppuun.
Rakkaus on kaiken
hyvän ja pahan alku.

Rakkaudella on oma
voimansa. Anna
tilaa rakkaudelle.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Suuret siirrot

 

Miksi ihmiset

aina loukkaavat?

Eikö olisi helpompaa,

 jos kulkisimme

täällä rinnakkain.

 

Aina se ei

ole mahdollista,

mutta voisimme opetella

kunnioittamaan toisiamme,

jos ei itsesi,

niin muiden takia.

 

Kokeile.

Ota kädestä kiinni

vihollistasi ja katso,

kuinka hän reagoi,

tuskin maailma tähän loppuu.

 

Tarvitaan rohkeutta

ja suuria siirtoja,

jotta maailma muuttuu

edes hitusen paremmaksi

paikaksi elää.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Pettymys

Tämä tunne
on tunteista
raskain.
Jokainen meistä
kokee sen
monet kerrat
elämässään,
mutta aina se
sattuu.
Koskaan et
tule tottumaan
siihen.

 

Se hiipii kuin
koira ja
nujerrut sen
alle. Se
tunne on
voimakas,

mutta se on
uskallettava
kohdata ja
jakaa, jotta
voit jatkaa
eteenpäin.

Tämä tunne
on suurista
suurin, pettymys.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Kilpajuoksu elämällä

 

Tuntuuko joskus

siltä, että juokset

kilpaa elämän kanssa.

Etkö pysty levähtämään?

Minne sinulla on kiire?

Pysähdy ja mieti.

 

Vaikka juoksisit

maailman ääriin,

et saavuta yhtään

enempää, kuin

on ollut tarkoitus.

Jokaisella meillä

on rajattu määrä

päiviä täällä,

joten käytä ne

harkiten ja lopeta

kilpajuoksu elämällä.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Syvissä vesissä

 

Olen kulkenut
syvissä vesissä.
Siellä on ollut
raskasta taivaltaa.
Monesti on tuntunut,
että jalkani pettävät,
mutta olen noussut
matalempaan veteen.

 

Kukaan ei ole
tullut tarjoamaan
auttavaa kättänsä.
Jokaisen on
yksin kuljettava
läpi pimeyden,
jotta voit päästä
vapauttavaan valoon.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Älä tule sanomaan

 

Älä tule sanomaan,
että kaikki muuttuu
vielä paremmaksi.
Et voi tietää
sitä ja tuskin
haluat valehdella.

 

Älä tule sanomaan,
että vielä tervehdyt.
Et voi tietää
sitä ja tuskin
haluat minun elätellä
liikaa toiveita.

 

Älä tule sanomaan,
että kyllä elämä
vielä opettaa.
Et voi tietää,
onhan maailma
saattanut jo
opettaa.

 

Älä tule sanomaan...

 

 

 

© Niina Kilpiäinen

Enkeli

 

Mietin elämääni.
Siinä on monia
epäonnistumisia ja
tapaturmia.

 

Monesti
Enkeli on ollut
vierelläni varjelemassa
tietäni, kun rimpuilen
sitä eteenpäin.

 

Enkeli on ollut
suuri turvani ja
kannatellut minua
pahojen tapahtumien
yli.

 

Enkeli on
pelastajani. Ilman
Enkelin turvaa
olisin kuollut monen
monta kertaa.

 

Enkeli, ethän koskaan
lähde ja hylkää
minua. Ole vierelläni
aina. Tarvitsen sinua.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Tuulen voima

Tuuli. Tämä
ihana tunne
ihollasi.
Eikö olekin
ihanaa, kun
helteellä tuuli
puhaltaa ja
saa ihosi
kuivahtamaan.

Tuulella on

monia voimia.
Monesti vain
nappaamme ne
ikävät asiat,
emmekä huomaa,
että tuuli on
kuivannut pyykit,
eli tuuli teki
positiivisen asian.

 

Tuuli tämä
ihana elementti.

 

© Niina Kilpiäinen



Kiviseinä

 

Tämä kiviseinä
on seissyt paikallaan
järkkymättömänä jo
vuosituhansien ajan.
Se on kestänyt
tuulet ja sateet,
mahdollisesti myös
sodankin.

 

Seinä on nähnyt
maailman pahuuden
ja kuinka itsekkäitä
ihmiset ovat, kun
sotivat.

 

On ihme, että
tämä seinä on
kestänyt kaiken,
mutta seinä tiedostaa,
että jossain vaiheessa
sekin sortuu ja
silloin seinän paikalla
on iso kivikasa.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Penkki

 

Jos joskus haluat
levähtää.

Istu penkille.

 Mieti siinä samalla,
että kuinkahan
moni on istunut
tässä samalla
penkillä.

 

Penkki on kuullut
monen ihmisen
salaisuudet ja
kantaa tälläkin
hetkellä monen
ihmisen taakkaa.

 

Jos penkki voisi
puhua tai edes
huokaista. Se
varmasti tekisi
sen.

 

 Saako penkki
koskaan hetken
rauhaa, kuka
kuuntelisi sitä?

 

© Niina Kilpiäinen

 

Säröt

 

Monen elämässä
on säröjä.
Kannat niitä
mukanasi.
Säröt ovat
muokanneet
elämääsi.
Ilman säröjä
elämäsi olisi
tyhjää.

 

Jokainen meistä
haluaa kokea
ja nähdä elämää.
Muista, että
samalla, kun
koet, tulee
elämääsi säröjä,
mutta muista
myös se, että
ne kuuluu
meidän jokaisen
elämään.

 

 

© Niina Kilpiäinen



Elämän liekki

 

Elää, syntyä, kuolla.
Mitä sitä enempää
tarvii.
Älä hukkaa elämääsi.
Se on lahja, josta
kannattaa pitää
kiinni kynsin ja
hampain.

 

Elämä on lyhyt
hukattavaksi,
käytä se siis
viisaasti.
Nauti, hypi, naura,
itke, juhli ja
lepää.

 

Joskus sammuu
elämänliekki,
muista silloin,
että, kuolema
ei ole kaiken
loppu, vaan
jonkun uuden
alku.

 

 

© Niina Kilpiäinen



Sydän

 

Otathan sydämestäni
puolet. Voisimme
jakaa surut ja huolet.
Ethän sinäkään jaksa
kaikkea yksin kantaa.

 

Oletko huomannut,
että, kun olet jakanut
huolesi, sinun on
helpompi elää ja
aikanaan voit
kuolla kevyin
sydämin.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Tunteiden pullotus

 

Yritin kerran
pullottaa tunteitani,
koska halusin
säilöä ne johonkin,
jotta joskus voisin
käyttää niitä vapaasti.

 

Ajatus tuntui hyvälle,
mutta eihän tunteita
voi pullottaa, joten

laitoin pullon
täyteen ilmaa.

Jos joskus tuntuu

pahalta, avaan
pullon korkin ja
päästän "tunteet"
ilmaan. Silloin
pullon on helpompi
hengittää.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Vanha tarina

 

Elämä on kuin
tarina vanhoja
ruosteisia kahleita.
Niitä kannamme
mukana, kuin
jotakin suurta
aarretta.

 

Olisi helpompaa
vain päästää
irti kahleista,
mutta pelkäämme
mitä sitten tapahtuu.
Se selviää vain
irtautumalla kahleista.

 

 

© Niina Kilpiäinen



Vanha talo

 

Talo yksinäinen
puiden ja pensaiden
suojassa.
Hieman ränsistynyt,
mutta vielä jaksaa
itseään kannatella.

 

Talolla on tarina,
jonka voit aistia.
Talo kertoo jokaisella
narahduksellaan jotain
itsestään.

 

Tämä vanha talo
on seissyt paikallaan
satoja vuosia, mutta
hiljalleen on talon
tullut aika jättää
tarinansa ja
vaipua ikiuneen.

 

 

© Niina Kilpiäinen



Aurinko nousee

 

Aurinko nousee,
luomakunta saa
valoa. Se saa
hymyn huulillesi.
Tämä hetki kestää
vain hetken ja
pian unohdat
sen kokonaan.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Itke vain

 

Itke vain, se helpottaa.
Älä mieti, mitä muut
ajattelevat.
Itku vapauttaa sinut
kahleista maan.
Itku antaa
vapauttavan tunteen.
Itku on hyvästä.
Itku on tunteista
parhain.

© Niina Kilpiäinen



Laulava lintu

 

Laula laulujasi
lintu pieni.
Laula lujaa niin,
että kaikki
kuulevat sen.

 

Laula laulujasi
lintu pieni.
Laula niin,
että sinut
muistetaan
vielä huomennakin.

'

Laula, laula
ja lennä
lopuksi vapauteen.
Olet laulava
lintu pieni.

 

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Myrsky

 

Taivaalle nousee
myrskypilvet.
Tunnet kuinka
sisälläsi myrskyää.

Sinua jännittää,
mutta samalla
tunnet syvää
onnea, sillä
rakastathan nähdä
taivaan kauniin
näytöksen.

Mikään ei synny
itsestään, ei
edes myrsky,
vaikka sillä on
valtavat voimat.

 

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Yön pimeys

 

Aurinko laskee.

Se värjää taivaan

väreillään.

Hetken aikaa

  kaikki näyttää kauniille,

 mutta pian sen

 hetken on vallannut

yön pimeys.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Mietin

 

Makaan sängyllä,
mietin tulevaa,
mietin mennyttä,
mietin nykyhetkeä,
mietin onko missään
mitään järkeä,
olenko koskaan
tyytyväinen.
Mitäpä, jos
lopettaisin
miettimisen, mitä
sitten tapahtuisi?

Tuskin mitään...

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

 

 

Kohti valoa

 

Vuosia sitten olin
huoleton. Nykyään
hartioitani painaa
menneiden taakat.

 

Hartiani ovat
valahtaneet alaspäin.
Joskus yritän nostaa
niitä, mutta ne ovat
liian painavat.

 

Mitä, jos en
jaksakaan ja hukun
tämän kaiken alle.
Kuka minut silloin
nostaisi taas jaloilleen.

 

Jokaisen on yksin
käytävä tie läpi
pimeyden, silloin voit
päästä valoon.
Valo on elämä.
Etsi sitä.

 

 

© Niina Kilpiäinen