Pimeys

 

On pimeää,
tuijotan pimeyteen.
Siellä on vain tyhjyyttä.
Jossain kauempana
kuuluu kellon tikitys.
Tikitys sai tajuamaan,
etten ole yksin
tässä maailmankaikkeudessa.

 

Vaikka tunnet itsesi
joskus yksinäiseksi,
niin todellisuudessa
kanssasi on paljon
elollista, et vain
juuri silloin näe niitä.

 

 

© Niina Kilpiäinen



Kiertorata

 

Joka sekunti,
joka minuutti,
joka tunti.
Yksi päivä,
yksi viikko,
yksi kuukausi.

Vuosi,
kaksi vuotta.
Näin elämä
kulkee ja
pysyy aina
vain omalla
kiertoradallaan.

 

© Niina Kilpiäinen

 

Elämänkokemus

 

Joskus mieleni valtaa
syvä pettymys.
Pettymys kumpuaa
jostain hyvin syvältä.
Se sattuu.
Haluaisin vain
juosta karkuun,
mutta jalkani eivät
kanna.

 

Miksi en pääse karkuun?

 

Oletko koskaan
tullut ajatelleeksi,
että ehkä tarkoitus
ei ole juosta karkuun,
vaan kokea elämä
juuri sellaisena,
kuin se sinulle
näyttäytyy päivä
ja hetki kerrallaan.



© Niina Kilpiäinen



Vapaus

 

Mitä vapaus on?
Onko se jotakin
näkyvää vai näkymätöntä?
Mistä etsit sitä?
Itsestäsi vai maanpäällisistä
asioista?

 

Olet sitten vapaa,
kun et joudu
koko ajan miettimään.
Luulen, että meillä
jokaisella on
vapauden kaipuu,
mutta osaammeko
selittää, että miksi?

 

© Niina Kilpiäinen

 

Onni

 

Et tarvitse kultaa,
et hopeaa.
Voit olla onnellinen,
kun sinulla on
pientä ja kaunista.

Monesti haaveilemme
jostakin suuresta
ja kalliista,
koska emme osaa
arvostaa pieniä asioita.

Monesti myös kuvittelemme,
että raha tuo onnen.
Onnen tuo sisäinen rauha.
Arvosta siis itseäsi ja
rauhaa. Silloin
voit olla vapaa
kahleista maan.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Taivaan valtakunta

 

Olen hiljaa,
mietin hetken.
Katson ulos.
Kyynel vierähtää
poskelleni.
Tajusin, että
elämä ei ole
ikuista.
Tämä hetki on
katoavainen.
Joskus me
kaikki olemme
taivaan valtakunnassa.
Siellä on hyvä olla.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Meren aalloilla

 

Joskus elämä tuntuu siltä,
kuin olisit meren aalloilla.
Siellä tyrskyää, tuulee,
hulmuaa, sataa ja keinuttaa,
jos mietit elämääsi,
niin koet kaiken noista
olematta merellä.

 

Et ehkä ole sitä aiemmin
miettinyt, mutta,
jos nyt mietit,
voit ehkä allekirjoittaa
kyseiset tunteet,
ja ehkä voit todeta,
"onpa elämä ihmeellinen asia".

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Lumihiutale

 

Kun katson ikkunasta ulos.
Ulkona leijailee pieniä
valkoisia lumihiutaleita.
Ne saa miettimään,
että kuinka kaunis
ja ainutlaatuinen
elämä on.

 

Lumihiutale on hyvin
pieni ja hento.
Voit tuntea sen
paljaalla poskellasi,
ja kuinka
se sulaa ihollesi.

 

Mutta, jos lumihiutale
tippuu takillesi,
et kiinnitä mitään
huomiota siihen.
Tällöin lumihiutale on
lähes huomaamaton,
yksi juttu
elämän monimutkaisessa
luonnonkulussa.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Kissanpentu

 

Pienen pieni kissa.
Leikkii, kehrää, hyrähtää.
Täynnä elämän iloa
ja tarmoa, vailla
murheita ja tuskaa.
On syntynyt tähän maailmaan
tuomaan sinulle onnenhetkiä
ja jotain elämän rippeitä.
Tässä on pienen pienen
kissan elämää.

 

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Pienet asiat

Olen elänyt
pitkän ja kivisen elämän.
Nykyään
voin olla onnellinen.
Ei asioiden tarvi aina olla
 suuria,
jotta voit olla
onnellinen.

Riittää,
että se on jokin
pienen pieni asia,
joskus voi auttaa,
että pysähdyt
hetkeksi,
ja jatkat sitten
 matkaasi.

 

 

© Niina Kilpiäinen



Kesä

 

Kuljen pitkin puronvartta.
Kuuntelen puron solinaa.
Mieleeni se toi kesän ja
auringonpaisteen.

Se kesä oli raskas,
mutta se antoi minulle paljon.

Nyt, kun mietin  sitä,
en koskaan haluaisi
unohtaa sitä kesää,
koska se antoi sinulle paljon.

Jokainen hetki jonka
elää sait, tulet vielä huomaamaan,
että ne kasvaa sydämessäsi
aina korkoa.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Hetki kerrallaan

 

Katson maailmaa lapsen silmin.
On sama katsonko
 ylös vai alas,
joka paikassa on paljon nähtävää.
En ymmärrä kaikkea
 näkemääni,
mutta tarvitseeko edes
 ymmärtää?

Tärkeintä on,
 että saan olla lapsi
ja nauttia elämästäni juuri nyt.
Haluan elää hetken kerrallaan,
ei minulla kiire mihinkään ole,
sillä olenhan vielä lapsi.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Onnentähdet

 

Kun kävelen pitkin pimeitä
katuja.
Suuntaan katseeni kohti tähtiä.
Mietin onko heillä yksinäistä.
Kun suuntaan katseeni
uudestaan
kohti taivasta.

Huomaan, että tähdet
vilkkuvat.
Mietin ovatko ne
leijonakuninkaita
vai onnentähtiä.
Koskaan sitä emme tietää saa.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Unensilta

 

Kuljen pitkin unensiltaa.
Olin juuri nukahtamaisillani,
kun mieleeni tuli hetki.
Se hetki on ollut mielessäni kauan.
Se hetki on antanut minulle jotain.
Se hetki herätti minut tähän maailmaan.
Se hetki on juuri tämä,
jota tällä hetkellä elät.
Sitä hetkeä voit kutsua onnen hetkeksi
ja voit olla olla kiitollinen,
kun sait lahjaksi elämän.

 

© Niina Kilpiäinen

 

Vuodet vieriä saa

 

Lastenkotiin raahaudun joka päivä.
Se ei ole aina helppoa.
Sinne raahaudun päivästä toiseen
     vuodesta vuoteen.
 

Kapinoin aikuisia vastaan,
kun en tiedä, mikä on oikein, mikä väärin.
Yritän päästä nopeasti lastenkodista eroon,
mutta se ei ole helppoa,
mutta, jos se päästää sinusta irti
     

Huomaat
että kaikki ei mennyt oikein.
Lastenkodissa oli turvallista ja siellä olin suojassa,
mutta nyt olen omillani.
     

Silti
mieleeni jäi jotain...
Mieleeni jäi karu lapsuus,
oma rakas äiti ja isä.
Minulla on suuri maailma valloitettavana.
Minulla on hyvät eväät sille pitkälle matkalle
elämäntielle.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Lapsuus

 

Jos olisin aikuinen,
niin tietäisin paremmin,
että mitä elämältäni sain,
mutta haluan olla lapsi,
koska en halua vielä
tietää kaikkia asioita,
ja pieniin kiinnitetään
enemmän huomiota, kuin,
aikuisiin, isoihin ihmisiin.

© Niina Kilpiäinen

 

Äiti

Äitini,
Anna anteeksi,

että taas valehtelin sinulle.
Anna anteeksi,

etten tajua matikantehtäviä,
vaikka kuinka yrittäisit opettaa minua.
En minä ole mikään hyvä lapsi,
paiskon ovia ja kiroilen.
Et sinäkään uhraa aikaasi minulle.
Silti rakastan sinua, äiti.

Toivon, että ymmärtäisit minua,
olen kai tulossa aikuiseksi,
siksi minun on löydettävä

 oma tieni.
Minun tieni eroaa aikanaan

 sinunkin tiestäsi.
Silloin, äitini, muista, että

 olen aina rakastanut sinua.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Suojassa saman talon

 

Saavuin lastenkotiin kauan sitten,
tulin rimpuillen, tietämättömänä.
Kohtasin paljon uutta
– paljon surullista, mieltä kovin surullista.

 

Vuodet kuluivat hitaasti saman talon,
ehkä sain sieluuni, huonon alun.
Pois tahdoin mennä,
vaan en päässyt pois.

 

Monet itkut, siellä itkin,
pettymyksen kovat raipat kohtasin,
kun tietäni rimpuilin.
Monet huonot ajat mieltäni painaa,
vaikka vois huonot ajat unohtaa,
mutta se ei ole helppoa.

 

Suojassa saman talon
taas vuodet hiljalleen hiipii,
nyt lähestyen määräni päätä,
 pois lastenkodista.
 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Toive

 

Kyllä mä pärjään älä huoli.
Olenhan pärjännyt tähänkin päivään asti.
Ei se helppoa ole ollut,
mutta ei sen kuulukaan olla.
En tarkoita sitä,
että tämä olisi ollut ruusuilla tanssimista.
Tämä on ollut jotain siltä väliltä.
Mutta välillä tuntuu siltä,
että kaikki kaatuu päälle.
Silloin on parasta ajatella tulevaa,
ehkä se on parempi,
kuin eilinen.

 

© Niina Kilpiäinen

 

Kahle

 

Voi, kun joskus saisin olla vapaa kahleista,
mutta tuntuu, ettei se toive koskaan toteudu.
Miksi elämä on niin vaikeaa?
Olen yrittänyt, ja noussut aina uudelleen taistelemaan,
mutta se on ollut turhaa.
Elän elämän suuressa viidakossa vailla päämäärää.
Jos edes pienen hetken saisin olla vapaa kahleista,
se saattaisi nostaa minut jaloilleen.
Ehkä elämä ei sitten olisikaan niin vaikeaa,
mutta entäpä, jos itse oletkin oman elämäsi kahle?

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Suru pyyhkii sydäntäni

 

Suru pyyhkii sydäntäni,
minne ystäväni menivät,
kuinka jaksan eteenpäin.
Riemua ei ole, se on kadotettu,
mieli on surkea, mutta
mistä kaikki tämä johtuu?
Minne ikuiset ystäväni menivät,
kaikki ovat kadonneet, joten
suru ei lähde koskaan pois,
suru palaa,
suru löytää surullisen ihmisen,
niin se vaan on,
ja se on sisälläni

ikuisesti.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Kiitos

 

Isäni,

kiitos, että olet epäluuloinen

tullessani myöhästyneenä kotiin.

Kiitos, että vaadit minut

 puhumaan totta.

Kiitos, että joudun miettimään

tekojani kotiarestissa.

Kiitos, että seuraava viikko

 menee pieleen.

Kiitos, että siitä huolimatta

 suljet minut syliisi.

Kiitos, että välität minusta.

 

© Niina Kilpiäinen

 

Askel askeleelta

 

Askel askeleelta käyn tietäni pitkin.
Tiessäni on paljon mäkiä ja mutkia.
Välillä se kulkee suoraan,

 mutta useimmiten kierrellen.
Ehkä se kuvaa ihmisen luontoa,
eihän kukaan ole täysin tasainen,
jokaisessa meissä on särömme,
ja ne tuo elämäämme särmää.
Älä kanna huolta tiesi mutkista.
Ne kuuluvat meidän jokaisen matkaan.
 

On hyvä muistaa,
että kaikki käyvät tiensä läpi,
mutta kenelläkään se ei ole samanlainen.
Jokaiselle se on varmasti yhtä raskas.
Kun pääset tiesi päähän, voit onnitella itseäsi.
Se on saavutus, jota kaikki ei saavuta koskaan.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Toivo paremmasta

 

Monet päivät lastenkodissa

olin.

En muista lapsuudestani juuri

mitään.

Tuhannet itkut olen siellä

itkenyt.

Olen noussut taistelemaan,

mutta se on ollut turhaa,

kuin ennenkin.

Kaikki on muuttuneet.

Pienenä olin kiltti ja avulias,

nyt olen pelkkä nolla,

kuka auttaisi minua,

tällä pitkällä elämäntiellä?

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Pikkutiet ja kujat

 

Elämä on kuin tie.

Siinä on usein mutkia,

joskus se kulkee suoraan,

joskus tulee vastaan umpikuja.

Aina en tiedä,

 mihin suuntaan kääntyisin.

Elämän tarkoitus on

 poiketa valtaväylältä,

tutkia pikkuteitä ja kujia.

Jokainen pyrkii kohti

päämäärää,

minun päämääräni on päästä

 pois lastenkodista.

 

 

© Niina Kilpiäinen

 

Ystäväni

 

Ystäväni mun,

mua lohduttaa voi,

olet ainut ken auttaa,

kun on vaikeaa.

 

Ne koulussa haukkuu,

olen yksinäinen.

Voin kertoa sulle,

sä kerro et muille.

 

Sä kuuntelet tarkkaan,

näen korvistasi sen,

miksi kaikki vain kiusaa,

miksi kelpaa mä en?

 

Ne valheita keksii,

ja haukkuvat vain.

Ystäväin olet ainoa lämmin,

  mun maailmassain.

 

Olet kaikista rakkain,

  sä ystävä mun,

ja sydämessäin aina,

on paikkasi sun.

 

 

© Niina Kilpiäinen