Suojassa saman talon

 

Saavuin lastenkotiin kauan sitten,
tulin rimpuillen, tietämättömänä.
Kohtasin paljon uutta
– paljon surullista, mieltä kovin surullista.

 

Vuodet kuluivat hitaasti saman talon,
ehkä sain sieluuni, huonon alun.
Pois tahdoin mennä,
vaan en päässyt pois.

 

Monet itkut, siellä itkin,
pettymyksen kovat raipat kohtasin,
kun tietäni rimpuilin.
Monet huonot ajat mieltäni painaa,
vaikka vois huonot ajat unohtaa,
mutta se ei ole helppoa.

 

Suojassa saman talon
taas vuodet hiljalleen hiipii,
nyt lähestyen määräni päätä,
 pois lastenkodista.
 

 

© Niina Kilpiäinen